et tiedä mitä teen

mietin uskallanko edes julkaista tätä koko ajan vain huonoa haluan kertoa jotain hyvää jotain kivaa jotain hymyilyttävää jotain onnellista iloista koska sellainen minä olen sellainen minun pitäisi olla

"Hei Pinni kai sä tajuut että oisit vaan voinut ostaa kaupasta omenan, 

olis ollu paljon terveellisempi ja paremmat ravintoarvot ja kaikki."

Katsoin itkua pidätellen Poikaa ja sitten tonnikalasalaattiani,

lopulta sain alas vähän päälle puolet, vaikka pidän siitä.

Ajattelen omenakesää ja niitä kymmentä kiloa

ja sitä, että jos minä vielä kerran vähän

ja olen taas vähän pahempaan päin.

Entä jos vittu heräisin ens viikolla?

(nyt kuuluu ravistella rivakasti 

sanoa että vitun idiootti haloo

mä sanon että joo mä tiedän)

Päivän hymy:

Pojalla on kirjanmerkkinä kuva meistä syksyltä

hymyillään siinä onnellisesti ja hiukseni ovat pitkät.