haluan ison kämmenen lantiolleni pitelemään minua paikallani
haluan karhean leuan öiksi niskaani huulten välistä rauhallista hengitystä
haluan iholleni kulkemaan sormet jotka eivät pysähdy arpieni kohdalle
haluan sylin, johon olen tarpeeksi pieni käpertymään
vielä näinä päivinä tuo herra on yksinäisyys
voin öisin melkein nähdä sen ottavan fyysisen muodon
kipuavan natisevaan sänkyyni pitelemään minua otteessaan
mieleeni jää vain ajatus ehkä vielä joku päivä olen tarpeeksi pieni
mahtuakseni kenen vain syliin
en saakaan pelastettua itseäni mieleni pahimmalta hirviöltä
Tää on tosi upeasti kirjoitettu, kuin runo. Tää kolahtaa jotenkin omallekohdallekin, vaikka mulla nyt onkin tuo mies joka ei jää kiinni arpiin ja jonka suureen syliin mahdun. Mutta tuttua vuosien takaa.
VastaaPoistaKiitos paljon (: hienoa, että olet löytänyt tuon miehen ja tämä aika on jäänyt taaksesi.
Poista