sweet nothing

Ahdistuksen iskiessä tähän aikaan yöstä olen kiitollinen siitä, että siirsin Salaisuusrasian sängynpäädystä muualle ja siitä, että muistini ei toimi enkä muista minne sen piilotin.

Huomenna olisi koulua, busseja menee huonosti ja pitäisi yrittää lähteä aikaisemmin kuin maanantaisin ja keskiviikkoisin. Lisäksi pitäisi jaksaa käydä suihkussakin ja laittautua ihmisen näköiseksi. Tuntuu vahvasti, että jään taas peiton alle makaamaan peläten ulkomaailmaa.

Olen neulonut kaksi paria villasukkia, kupinlämmittimen ja nyt neulon pipoa. Varpaita paleltaa pahemmin kuin aikoihin, villasukat on erittäin kivoja.