Rahtasin peittovaltakunnan vanhempien huoneeseen ja tein sinne isoon sänkyyn itselleni niistä pesän, mutten silti saanut nukuttua kuin kahden kolmen tunnin unet. Oon juonut ihan liikaa teetä ja nyt yö menee varmaan imuroiden ja putsaten, kun ei taaskaan uskalla nukkua ja lupasin äidille jo alkuviikosta, että siivoan. Mua ahdistaa ihan hulluna enkä osaa taaskaan löytää sitä syytä kaikelle tärisen vaan osaamatta mitään. Tekisi mieli vain kävellä pitkin tuntemattomia katuja, potkia lehtiä ja istua satunnaisissa busseissa ja raitiovaunuissa. Kadottaa kaikki seikkailulla. Huomenna pitäis jaksaa mennä kouluun ja sitten alkaa autokoulukin ja mua vaan pelottaa ihmiset, niiden polttavat katseet.
Mulla on kova ikävä Kiellettyä ja mua pelottaa myöntää se. Just nyt haluaisin vain piiloutua sen viereen ja leikkiä, että kaikki olis okei. Katsoa, kun se pelaa ja kuunnella, kun se höpisee jotain mitä en ymmärrä. Silloin on häiritsevän hyvä olla. Samalla musta tuntuu, että tää päättyy kohta enkä tiedä osaanko taas aavistaa vai onko tämä Kuuran jälkeisiä pelkoja.
Ps. En oksentanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
leikitään nätisti