pääsykoeahdistusperkele

Kohta alkaa pääsykoerumba ja mitataan ensimmäiset pänttäykset, onko aivosi imeneet tarpeeksi tietoa itseensä vai etkö osaa vieläkään mitään. Enää viikko ja sitten kuunnellaan taas kyniä ja paperien rapinaa ja en saa henkeä jalat tuntuu voimattomilta kello tikittää liian kovaa en muista enää mitään. Sen jälkeen alkaa bussilla suhaaminen, useita tunteja ja kilometrejä joiden aikana pitää saada luettua seuraaviin kokeisiin ja sitten pitää vielä edustaa jossain tuntemattomassa paikassa jälleen uusissa kokeissa, missä ne kaikki arvioi oletko ihan kelvoton.

Mitä lähemmäs pääsykokeita mennään, sitä pahemmin täytän mieltäni ruualla ja liikunnalla, elämä pelkkiä numeroita puhelimen ruudulla ja päiväkirjassa. Kuluta, liiku, syö vähemmän, älä syö tuota äläkä tätä äläkä missään nimessä mitään muutakaan. Tällä ruokavaliolla iho kuntoon ja tämän pitäisi auttaa jaksamaan, mutta ei kai niistä mikään toimi, jos syöt yksi kuudesosan suositellusta määrästä.

Elämässä jotain hyvääkin: Olen löytänyt harrastuksen, josta nautin suunnattomasti.