elämä on juhla

Eilen ehkä se joku 1000 kaloria
Tänään rajana kai 800 kcal.

Olen utelias kissa enkä halua tietää mitä uteliaisuus voi tuoda tullessaan.

En mene sen takia, että se olisi harkittua ja kannattavaa enkä sen takia, että mieltäni jäisi vaivaamaan, jos en menisi. Menen sen takia, koska voin ja koska se tuntuu nyt hyvältä, koska haluan elää kerrankin tässä ja nyt harkitsematta liian kauaa. Siksi sanon äidille, että meen Sointun luo laskemaan matikkaa ja juoruumaan ja otan bussin ensin Helsinkiin ja sitten hyppään junaan ja suuntaan tuntemattomaan määränpäänä hymy ja vapaasti hengittäminen.

Voihan se vieras maaperä ollakin jotain tuttua turvallisempaa ja voihan ne uudet ihmiset tarjota vaikka mitä mahdollisuuksia. Junassa ja bussissa on hyvä kulkea seikkailua kohti, jännitystä on kiva pitkästä aikaa kokea eikä sitä aina tarvitse harkita kaikkea kauaa. Voin aamulla herätä ja juosta uuteen junaan, suunnata matikan tenttiin hauskan illan jälkeen. Kirjoitin jo ranteeseen aikataulun, joka avulla minun pitäisi ennättää koululle tarpeeksi ajoissa.

Olis kauhean siistiä voida leikkiä edes yks ilta et oisin joku ihan muu. Maalaisin huulet punaisella ja esittelisin itteni oikeesti Minninä tai Pinninä tai Kristiina Sofiana, mutta en oikealla nimelläni enkä paljastaisi mitään aitoa.

Pakomatka kohti elämää.