liian monta kaloria
Pilvi kävi viettämässä päivää kanssani. Emme me taaskaan mitään järkevää tehneet, kunhan vain olimme, kuuntelimme musiikkia, joimme kahvia, valokuvasimme ja tupakoimme. Mutta aina välillä se on juuri se paras tapa olla toisten lähellä eikä aina edes sanoja tarvita. Vain hymyt ja katseet riittävät, ainakin parhaan ystävän kanssa.
Pelkään joka ilta, että seuraava päivä on sellainen. En ole hetkeen ajatellut niin kauhean itsetuhoisia enkä ole halunnut tehdä typeryyksiä, mutta mielialat kuitenkin menevät kuin vuoristorata ja jonain aamuna saatan nousta putoamaan. Siksi nautin tästä olen ihan okei -olosta joka ilta niin pitkään, että lopulta nukahdan kesken television katsomisen ja havahdun aamulla sen meluun.
Eräs kaunis tyttö pyysi lähtemään lauantaina kanssaan kahville enkä tiedä vielä uskallanko, olenhan turvoksissa kuin plussapallo ja sosiaaliset taitoni rajoittuvat tällä hetkellä Pilven kanssa jutteluun. Olisi kuitenkin mukava nähdä häntä pitkästä aikaa, kun kaikki painostava vaativuus on väliltämme kadonnut. Ennen hän odotti minulta liikaa, toivoi minusta liikaa eikä minulla ollut mitään annettavaa.
Ei minulla vieläkään ole mitään annettavaa, vain pieniä särkyneitä palasia itsestäni, mutta pelkkä kahvin juominen voisi olla mukavaa. Jos vain olisin vähän pienempi, vähemmän turvoksissa.
Ehkä paastoan huomisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
leikitään nätisti