Jokaisella tarinalla on alku. Minun tarinani alku on jo kerrottu kertaalleen, aiemmassa blogissani. Ripottelen kuitenkin tiedonmurusia tuntemattomillekin.
Tavallisen perheen esikoinen, perheeseen lisäkseni kuuluu Äiti, Isä, Sisko ja Veli. Koko pienen ikäni asunut samalla pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntee kaikki jotain kautta. Perheellä ollut aina ulkokuori kunnossa: Työssäkäyvät vanhemmat, lukiossa opiskeleva esikoinen, urheilullinen ja sosiaalinen keskimmäinen ja jääkiekkoa pelaava nuorimmainen. Pinnan alla asiat eivät aina ole niin kauniita.
Seitsemännellä luokalla koin ensirakkauden. Se oli sähellystä ensin, sitten parin kuukauden seurustelu ja tämän jälkeen puolen vuoden sähellys. Syömishäiriön ensiaskeleet tuli otettua erottuani ensirakkaudestani, minkä lisäksi eroa seurannut masennus väritti kahdeksatta luokkaa. Kävin ensin terveyskeskuksella juttelemassa jonkun naisen kanssa, sitten nupolla, mutta käynnit loppuivat, kun kyllästyin. Se ei vain sopinut minulle.
Rippileirillä opin vihaamaan vartaloani kunnolla, aiemmin itseinho oli keskittynyt minuun eikä ulkokuoreeni. Siellä kuitenkin yksi poika päätti tuhota itsetuntoani, murskata sen kokonaan. Sen leirin jälkeen mikään ei ollut kuten ennen - painoni putosi kymmenen kiloa kesän aikana, mutta pysyi kuitenkin normaalipainon rajoissa. Kuulemani mukaan minua ei meinannut tunnistaa, kun tuon kesän jälkeen palasin kouluun. Niitä särkymiä en ole vieläkään saanut korjattua.
Lähes kaksi vuotta sitten tapasin elämäni toisen suuren rakkauden, Kuuran. Seurustelimme suunnilleen puoli vuotta ja sinä aikana Kuura opetti minulle, miten syödä ja rakastaa itseäni. Meidän piti kai rakastaa toisiamme ikuisesti, mutta hän päätti toisin. Sen jälkeen melkein puolitoista vuotta hän on vetänyt minua läpi helvetin, ja minä olen antanut.
Syksyllä tutustuin Virtaan, jonka kanssa ennätin pyöriä hetken ennen kuin hän muutti takaisin Kauas. Hän oli kuin toisesta maailmasta, Kuuran vastakohta, ja opetti minulle uusia asioita elämästä, positiivisemman elämäntavan, josta yritän nyt epätoivoisesti pitää kiinni.
Elämäni on masennuskausien värittämää syömisongelmaa ja yritän tasapainotella, etten putoaisi lopullisesti. Tässä on osa tekijöistä, joiden summana olen minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
leikitään nätisti