En enää oikein tiedä kuka olen, eksyin mieleeni, omiin ajatuksiini ja omakuvani on sekaisin. En osaa olla näin enkä noin, en osaa olla tällainen. En tunne oloani hyväksi näin, jotain täytyy muuttaa, jonkin täytyy muuttua. Hiukset lyhenivät syksyllä, väri vaihtui jouluna. Joskus olin täysin varma identiteetistäni ja sitten kadotin sen kaiken enkä oikein enää osaa määritellä sitä, kuka tai mikä tai miten olen. Tiedän mistä tulen, mutta olen eksynyt enkä muista minne olinkaan menossa.
Ennen kesää aion saada vyötäröltäni yli neljä senttiä, leikata hiukseni aivan lyhyiksi ja vaihtaa medusan smileyyn. Aloitan taas viidesti viikossa juoksemisen, lopetan ahminnan, lopetan oksentamisen ja pidän viiltelyn edelleen poissa kuvioista. Keskityn tekemään oloni mukavaksi, niin ehkä hiljalleen alan taas löytää sen, miten minun on hyvä olla.
Kävin juoksemassa ja juoksin vain kymmenen minuuttia, mutta niin lujaa, että takaisin kävellessä sattui alavatsaan itkettävän paljon, kurkkuun alkoi koskea ja hengityksen tasaaminen kesti. Sain taas rakon jalkaani. Silti sen jälkeen tuntui hyvältä ja hymyilytti.
Alkoholia yksinäiseen yöhön, peittolinna vanhempien sänkyyn ja huomenna taas juoksen jalat kipeiksi. Ahdistuksesta tai muuten vain. Pääsen kohta taas sänkyyn uppoamaan haavemaailmaani, jota kasaan mielessäni.
Kaksi päivää ja olen taas vuoden vanhempi, inhottavaa. Pitäisi sitä jo tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
leikitään nätisti