Siinä se on paperilla terveydenhoitajan allekirjoituksen ja leiman kera - minun rajoitukseni, minun epäkohtani, minun surkeuteni revittynä alastomaksi yhdellä lauseella. Se, mikä erottaa minut muista varmaan aina. En minä häpeile niitä enkä halua niitä pois, osaan elää niiden kanssa ja ne ovat osa minua, mutta en silti koe tarvetta lähteä liikuntatunnille klooriveteen esittelemään, kuinka arvet vaihtavat väriä entistä huomattavammiksi ja kuinka niistä voi lukea minun huonoimmat hetkeni.
Masennus on kaunista, taiteellista ja hyväksyttävää niin kauan kun se tarkoittaa viiniä ja runoihin purettuja melankolisia tunteita. Kun se on rikottua ihoa, verta ja kipua, sitä ei haluta kohdata ja siltä halutaan kääntää pää - siinä ei ole mitään kaunista, mitään runollista, mitään mitä haluaisi ymmärtää. Sitä ei halua kukaan kohdata silmästä silmään sellaisen tytön kehosta, johon törmää koulussa, mutta jonka nimeä ei edes tiedä.
Sain myös puhelinnumeron johonkin kriisipuhelimen tapaiseen ja kertauksen, mistä saan apua, jos tulee sellaiselle tarvetta. Tiedoissani on myös nyt ylhäällä, että olen niitä.
Masennus on kaunista, taiteellista ja hyväksyttävää niin kauan kun se tarkoittaa viiniä ja runoihin purettuja melankolisia tunteita. Kun se on rikottua ihoa, verta ja kipua, sitä ei haluta kohdata ja siltä halutaan kääntää pää - siinä ei ole mitään kaunista, mitään runollista, mitään mitä haluaisi ymmärtää. Sitä ei halua kukaan kohdata silmästä silmään sellaisen tytön kehosta, johon törmää koulussa, mutta jonka nimeä ei edes tiedä.
Sain myös puhelinnumeron johonkin kriisipuhelimen tapaiseen ja kertauksen, mistä saan apua, jos tulee sellaiselle tarvetta. Tiedoissani on myös nyt ylhäällä, että olen niitä.
sä olet mahtava kirjoittamaan.
VastaaPoistaKiitos kovasti! Musta tuntuu, että tää teksti vähän töksähteli joissain kohdissa, mutta en saanut työstettyä sitä yhtään paremmaksi :c
Poistatässä olisi pikkuinen haaste: http://someday1day.blogspot.fi/2013/05/8-asiaa-joita-et-tiennyt-minusta.html
VastaaPoista♥
Kiitos. Pitää katsoa, jos vaikka saisin tehtyä tuon joku päivä!
PoistaNoinhan se on, arvet ovat vain oksettavia ja rumia. "Kuinka joku voi tehdä tuollaista" ja niin edelleen, mutta jos istut parvekkeella polttamassa tupakkaa, juot punaviiniä ja kirjoitat runoja, oletkin yhtäkkiä aivan helvetin ihailtava. Kieroutunutta ja niin väärin. Ei missään tässä ole mitään kaunista, mutta se lienee liian vaikeaa ymmärtää.
VastaaPoistaKirjoitat hurjan kauniisti, ihailen sitä. Haleja ♥
Tismalleen. Se hieno runollinen kuva ei vain aina osu ihan oikeaan tai näyttää vain sen yhden puolen: taiteellinen masennus on hienoa ja kaunista, mutta homekasvustoa kasvattavat tiskaamattomien astioiden vuori ja banaanikärpäsarmeija ovat vain kuvottavia eikä niitä voi tuoda kenenkään silmille, niitä ei ymmärrä. Arvet on jotain, mistä kysytään "miten joku voi tehdä tollaista itselleen", "miksi viiltely muka auttaa" ja "saatsä tosta jotain seksuaalista mielihyvää". Oikeesti, ihmiset, avaisitte silmänne. Ei masennuksessa ole mitään kaunista.
PoistaKiitos kauheasti, haleja sinnekin ♥
Vihaan melankolian romantisointia ja pahinta kai on, että syyllistyn siihen itse joka päivä. Tästä tehdään mediassa tauti, josta syntyy kaikkea kaunista ja, joka saa ihmiset pohtimaan syvällisiä ja kauniita asioita. Ei sen pitäisi olla niin.
VastaaPoistaOlen hirveän huono kommentoimaan. Haluaisin joka kerta sanoa jotain, koska vaikutat niin mukavalta ja kaikkea, mutta olen tosissaan aika huono tässä.
Kyllähän masentuneet usein saattavat pohtia asioita eri tavalla kuin ihmiset, jotka eivät siitä kärsi, mutta se ei ole sen sairauden pointti. Ehkä sitä romantisoidaan mediassa, että siitä saataisiin tietoa ihmisille eikä kukaan kuitenkaan halua lukea tekstiä rumasta todellisuudesta. Ei siinä kuitenkaan ole järkeä, koska se antaa niin vääristyneen kuvan ja auttaa hyväksymään vain joitain masennukseen liittyviä asioita.
PoistaEi sitä aina tarvitsekaan osata kommentoida, vaikka on niitä kommentteja ihan kiva saada. Mukava kuitenkin, jos luet ja pidät ja näin!
Hmm. Mulle masennus on sairaus ja surumielisyys/melankolia tavallaan luonteenpiirre ja juurikin yksi tapa miettiä maailmaa ja se ei liity henkilöön itseensä välttämättä mitenkään. Käytännössä ja yleisesti se ei varmaanka noin kuitenakaan ole, mutta itse miellän nuo tuolla tavalla. Kehittelen aika usein sanoille vähän erilaisia merkityksiä, mitä alunperin tarkoittaa. Esim. käytän sanaa perverssi, kuvaamaan jotain mikä on väärällä tavalla vaikkapa kiinnostavaa ja sen ei tarvitse liittyä mitenkään seksuaalisuuten taikka seksiin kuten yleensä mielletään.
VastaaPoistaPuuh, en tiedä miksi päätin poiketa hieman aiheen vierestä ja miksi kirjoittelen juuri sulle tällaisia kommetteja. mutta ääh, on niin kamalaa nähdä toinen kärsimässä ja ei voi tehdä mitään :/
Kirjoitat kyllä hyvin. Voimia!
Mulla karkas vähän ajatus tätä kommenttia lukiessa ja hämmennyin kovasti. Jos se on luonteenpiirre ja tapa miettiä maailmaa, niin miten se ei liity henkilöön itseensä? Tai siis... Äh. Luonne kuitenkin liittyy siihen ihmiseen varsin oleellisesti vai?
PoistaKiitos kuitenkin!
Niin siis sillä ettei se välttämättä liity henkilöön itseensä niin tarkoitin sitä että se ei välttämättä tarkoita että olisi huono itsetunto taikka näkisi juuri itsensä sen melankolian kohteena ja aiheuttajana.
PoistaÄäh, olen todella huono selittämään jotain jos se tuntuu omassa päässä loogiselta ja sitten joku toinen tulee siihen kahden sanan selityksellä johon mun saman jutun kertomiseen on mennyt pari minuuttia.
Ää, olen todella pahoillani, mutta en nyt yhtään saanut tästä ajatuksesta kiinni?
PoistaPärjäile. ♥
VastaaPoistaSamoin ♥
Poista