20130512

ja hymyni olisi lämmin


Olen taas ollut vähän surullinen ilman syytä ja paennut tupakoimaan aina kun vain tilanne on sallinut. Tänään päivällä oli hetki, kun olin yksin kotona ja katsoin parhaaksi tupakoida terassilla. Poltettuani loppuun yritin vaivihkaa heittää natsan pusikkoon ja kääntyessäni naapuri istui pihallaan, katsoi minua leveä virne naamallaan ja tervehti. Mumisin takaisin tervehdyksenkaltaisen ja pakenin sisälle helahtamaan ihan punaiseksi. Se siitä vaivihkaisuudesta.

Sain kuitenkin tuossa hetki sitten yllättävän syyn hymyillä ja alkaa säästää rahaa pieneen lasiseen purkkiin, johon olin jo hetken kerännyt tylsästi viisisenttisiä. Jännittelen asiaa vielä niin paljon, etten uskalla oikein ajatella sitä ja pelkään, että tuo suunnitelma peruutuukin. Toivottavasti ei, kaipailen uutta seikkailua, uusia ihania mielenkiintoisia ihmisiä ja uusia kokemuksia.

Vatsaani on alkanut särkeä itkettävän paljon syötyäni lämpimän ruuan. Sitä tapahtuu etenkin lounaan jälkeen, sillä olen vihdoin vaihtanut sen omenasta kunnon ruokaan ja kävin jopa perjantaina koulun ruokalassa syömässä. Osaako kukaan auttaa kipuasian suhteen?

8 kommenttia:

  1. Mullakin sattui aina ennen, varsinkin kun lähdin liikkeelle ruuan jälkeen. Jos söin hitaammin + join paljon vettä ja olin vähän aikaa paikoillani vielä ruuan jälkeen, se auttoi ainakin minua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos, täytyy kokeilla! Koen syömisen sen verran ahdistavana tilanteena, että en yleensä osaa syödä rauhallisesti ja hitaasti vaan pyrin mahdollisimman nopeasti siitä tilanteesta pois. Ehkä kuitenkin vielä, jos sillä välttää kivut. Vettä juonkin jo paljon aina ruokailujen yhteydessä.

      Poista
  2. surulliset tytöt polttavat paljon... halauksia

    VastaaPoista
  3. masukipuilun pitäis loppua aika nopsaan jos syö säännöllisesti sen lämpimän aterian

    VastaaPoista
  4. Mäkin olen onnellinen, että en vaan yksinkertaisesti pystynyt siihen. Tavallaan mä kyllä tiesin sen, mutta yritin olla jotain, mitä en ole ja ajattelin sen pelastavan mut. En ymmärrä, miten Oskari jaksaa katsoa minua joka ikinen päivä ja silti välittää minusta. Ehkä mä joskus pystyn huolehtimaan siitä yhtä paljon kuin se on huolehtinut musta.

    VastaaPoista
  5. Mä huomasin sen ja mä aion pitää tämän viimeisenä pudotuksena, koska mä en oikeasti haluaisi menettää Oskaria. Mä aion parantua ja olla se ihminen, jonka se ansaitsee ja ehkä joskus huomaan, että mä itsekin ansaitsin sen parantumisen. Oskari todella on sellainen ihminen, joita pitäisi tässä maailmassa olla enemmän, mutta voin vain toivoa, että mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut ja saan kovalla työllä tän kaiken korjattua.

    VastaaPoista

leikitään nätisti