Mulla on käsivarressa mustelma eikä mitään muistikuvia sen syntymisestä, koko päivän olen vain tuijottanut eteeni ajatusten kulkiessa hitaammin kuin etana liimassa ja mielen ollessa taas useaa sävyä synkempi, turhan lähellä mustaa. Olossa näkyy edellisen illan juhlinnat ja alkoholin suunnaton kulutus sekä öinen ikkunasta polttelu, jonka jälkeen valuimme Sointun kanssa pehmeälle lattiamatolle eikä suklaajäätelö ollut koskaan aiemmin maistunut yhtä uskomattoman hyvältä.
Mut ehkä nyt vaan annan olla ja käperryn peittoihin. Voin yrittää maanantaina uudestaan, enkö voikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
leikitään nätisti