oksettavaa himojen tunnustusta

Aamujoogaan legginseissä ja rintaliiveissä, hengitän kolme kertaa sisään ja ulos jokaisessa liikkeessä, sarjan toisto kuusi kertaa. Yritän syödä lautasmallin mukaisen lounaan, aamupala usein unohtuu ja kahvia on liian helppo juoda niin paljon, että kädet tärisee. Vettä menee niin, että joka välissä pitää ravata vessassa ja kuuma teekupillinen lämmittää sormia. Kurkkupastilleja on mukava imeskellä, saa välillä suulle jotain tekemistä.

Ruoka kiinnostaa enemmän kuin liikaa, kaupassakäynti on vaarallinen reissu täynnä vastustamattomia houkutteita. Miten paljon kaikkea hyvää onkaan ja sieltä pitää poimia vain ja ainoastaan tarpeelliset - ruisleipää, jos on päässyt loppumaan, ruoka-aineksia, mutta ei mitään liian epäterveellistä ja maitoa. Voi, miten vaikeaa se onkaan, kun nenässä on tuoreen leivän tuoksu, herkulliset leivokset ja makeispussit tanssahtelevät silmissä ja mieli jälleen kuvittelee, että sipsit dipillä maistuu hyvältä. Oi ja voi, miten tahtoisikaan syödä rasvaista pitsaa, vaaleaa pastaa ja pehmeää vaaleaa höttöleipää, herkutella jäätelöllä ja kaikilla muilla mahdollisilla herkuilla. Kaupassa täytyy pitää kiirettä eikä saa jäädä tuijottelemaan himoitsemiaan, rahat polttelee taskussa, mutta vääriä asioita ei saa ostaa. Oikein hävettää myöntää, miten haaveilenkaan eri mauista suussani, kuvittelen unelmissani miten saisin vain syödä syödä syödä ja unissanikin pyörii kaikenlaiset kielletyt hedelmät. Miten tahtoisinkaan maistaa sen kaiken taivaallisen ja syödä kunnes napa ratkeaisi.

Vaikka himoitsen ja haaveilen, kaupassa koriini ei tartu enää heräteostoksia, en päästä itseäni syömään turhuuksia ja vatsakin on oikeasti täynnä vain kerran päivässä. Sillä tietäähän sen, mihin ne kaikki ruokaunelmat johtaa - liian täyteen vatsaan, ahdistuneeseen mieleen, itkuisiin silmiin ja lopulta liian suurella todennäköisyydellä huuhdottuna alas viemäriin kyynelten kera.