mut mietin aina sua, kun joku muu mua koskettaa

"Voidaan leikkiä, että tätä ei koskaan tapahtunut."

"Sopii."

Takapakkia, askelia taaksepäin. Noin suunnilleen neljän tai viiden, ehkä jopa kuuden vuoden verran taaksepäin.  Silloin minä sitä enemmän harrastin, hirveä humala ja aamulla herään väärästä sängystä, johon ei olisi koskaan pitänyt päätyä. Leikitään näin ystävien kesken, ei sen tarvitse vaikuttaa mitenkään mihinkään kehenkään. Enkä sen jälkeen sitä tehnytkään.

Ennen kuin nyt. Lauantaiaamuna kello on kuusi, avaan silmät ja löydän itseni lattialle pedatulta patjalta, vieressä tuhisee seitsemän vuoden aikainen ystävä. Muistikuvat vilisevät liikaa mielessä ja melkein toivon, että olisin ollut niin humalassa ettei niitä muistikuvia olisi jäänyt mieleen.

Miten olen taas näin hukassa, sotkussa, solmussa ja kadottanut kaiken. Miten kaipaankaan edelleen yhtä paeten ikävää vääriin syleihin. Ehkä jonain päivänä taas kasvan ja olen kunnossa.