love is simple

Rakastan parasta ystävääni.

Tutustuimme lukion ensimmäisellä, kun karjaisin suureen ääneen, että olisiko kenelläkään heittää hermotupakkaa. Pilvi kaivoi ison tupakkarasiansa ja kysyi, mitä saisi olla. Siihen aikaan hänellä oli vielä tupakkaa vaikka kuinka. Siitä on nyt reilusti yli kaksi vuotta. Nykyään hänellä on hädin tuskin tupakkaa itselleen.

Aloimme viihtyä toistemme seurassa enemmän ja enemmän, kun minulla ja silloisella säädölläni meni huonosti. Käytimme välitunnit siihen, kun istuimme tupakoimassa ja ranttasimme toisillemme ihmissuhteista. Suurin välien lähentyminen tuli kai silloin, kun soitin Pilville itkien. Eräs tyttönen oli haukkunut minut lyttyyn ja olin ihan hysteerinen. Soitin Pilville, koska en tiennyt kelle muulle soittaa - hän oli ainoa, jolle pystyin.

Pilvi on ihana. Hän saa minut hymyilemään. Hänen kanssaan voi jutella kaikesta turhasta ja kaikesta tärkeästä. Aina ei tarvitse edes jutella, voi vain istua maassa ja tupakoida hiljaisuuden keskellä. Hänelle voin sanoa, että käske mua olemaan oksentamatta ja hän käskee. Häntä voi halata ja suukottaa, jos siltä tuntuu. Hän hymyilee kauniisti ja hänellä on ihanat silmät. Hän on ehkä maailman suloisin nauraessaan äänettömästi kaksin kerroin, vaikka joku ulkopuolinen voisi luulla hänen kärsivän ja huutavan äänettömästi kivusta. Hän on ystävällinen lähes kaikille ja heittelee tupakoita täysin tuntemattomillekin. Hän on kaunis ja upea. Meille on monesti sanottu, että olisimme hyvä pari - nauroimme. Meitä on myös luultu siskoksiksi - nauroimme. Rakastan häntä.

Nykyään minua toisinaan pelottaa melkein liikaa se, missä kunnossa Pilvi nykyään on. Ei hän sano sitä, mutta silti voin melkein tuntea sen ja lukea hänen blogistaan. Hän edelleen hymyilee ja nauraa, mutta pelkään silti. Tiedän kyllä, mitä hymyn taakse voi kätkeytyä. Rehellisesti sanottuna minun tekisi mieli hirttää palleista kattoon se mies, joka on Pilviä satuttanut. Haluaisin repiä sen miehen kappaleiksi, ettei hän tekisi samaa toiste.

Rakastan Pilviä niin kovin, mutta en osaa tehdä mitään. Sen takia pommitan hänelle naamakirjassa kaikkia hilpeitä kuvia, mitä ikinä satunkaan löytämään ja pyrin päivittäin pitämään edes jotain yhteyttä. En halua, että hänkin katoaa täysin.

Miksi kirjoitin tämän? En tiedä. Kunhan vain halusin kertoa.

Paras ystävä on paras.

pus oot rakas vaikka sanonkin sen tosi harvoin.