Rakastan sitä, kun aamulla on se pienen pieni hetki, kun ei muista mitään ja kaikki on hyvin. Silmissä on vielä unen jämät ja mielessä sellainen pehmeys kuin kaikkialla olisi pumpulia. Sitten vain kaikki paha tulvii mieleen ja täyttää kaiken mustan ja harmaan eri sävyillä.
Nyt istun tässä eikä 12 tunnin yöunet vieneet pahaa oloa pois, vaikka niin kovasti toivoin illalla katsellessani tyynyn alle piilotettua Salaisuusrasiaa. Nyt istun tässä, tyhjän asunnon hiljaisuudessa uskoen vakaasti olevani ihan yksin. Uskon, että kaikki vihaavat minua, että minulla ei ole kellekään väliä eikä kukaan välitä.
Lupasin itselleni, ettei enää ikinä yhtään viiltoa, ei enää ikinä yhtään paastopäivää eikä enää ikinä yhtään tahallista oksennusta. Tänään en usko, että kukaan välittäisi, vaikka tekisin tuon kaiken. Tänään uskon, että kukaan ei välitä, vaikka katoaisin.
Tänään haluan pois eikä sillä ole mitään väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
leikitään nätisti