Aamulla tuijotin kattoa ja pohdin, mitä sitä tuli taas tehtyä. Jos häpeä voisi painaa minut lattiasta läpi. Harkitsin tovin, että nousisin, keräilisin vaatteeni lattialta mukaan ja hiipisin ulos herättämättä toista. Ei olisi ensimmäinen kerta. Todettuani oloni liian huteraksi, kävin takaisin nukkumaan.
Nukuin ohi psykologian tunnin, liikuntaan en edes yrittänyt raahautua. Aamupalaksi sipsejä ja ostin mozzarellaleivän ennen kuin nousin bussiin enkä edes vilkaissut sen kaloreita. Pelkään lihovani muodottomaksi, mutta harkitsen silti kalorilaskennan unohtamista. Nyt olen kotona, sydämeni häiriöilee ja kehoni tuntuu niin väsyneeltä, että voisin vain nukahtaa sohvalle. Eläminen tuntuu turhan hankalalta, todellisuus ei ole tänään minua varten.
Tänään itkettää ja ahdistaa enkä edes tiedä miksi. Ehkä vain kaipaisin lämmintä halausta, mutta ei ole ketään keltä sellaista voisi pyytää. Mutta ainakin eilen oli hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
leikitään nätisti