kevät

Eilen olin jo parempana, tänään tunnekuolluus huokuu minusta, mutta en ainakaan voi pahoin ja jaksan jopa hymyillä. En kuitenkaan tiedä johtuiko paremmuus siitä, että sorruin vihdoin viiltämään ja vähän muutakin vai olisinko muutenkin mennyt parempaan suuntaan. En tiedä haluanko tietää, haluan uskoa ettei viiltäminen auttanut oikeasti.

Olin kai taas vähän hunningolla, käytin viimeiset rahani kolmeen omenaan, tupakkaan ja kaljaan, sekä tänään aamulla keräsin hiluista rahat Jaffaan. Piti ottaa vain parit ja lähteä yöksi kotiin, mutta parit vaihtuivatkin seitsemään ja jäin yöksi hänen viereensä nukkumaan. Ilta meni hyvin ja oli mukavaa, joimme, kävimme syömässä ja juttelimme kaikesta näyttelijöistä elokuvista musiikista jumalasta viiltelystä ihmissuhteistä mielenterveysongelmista ja annoin ystävälle sen, mitä hän kai minulta odotti - tukea ja ymmärrystä.

Ystävän puheista kuulsi katkeruus, kun hän jutteli siitä, miten entisemme sillä hetkellä olivat yhdessä, Kuura ja se täydellinen tyttö. Hän ei saanut asiaa mielestään ja asia selvästi vaivasi häntä eikä kai kukaan muu olisi yhtä hyvin voinut tukea ja ymmärtää kuin minä, sillä minun Kuuranihan oli sen tytön kanssa. Mitä pidemmälle ilta meni sitä enemmän tajusin, kuinka yli olenkaan, sillä minä toivon vain, että Kuura ja se täydellinen tyttö ovat onnellisia. Ystävä ei osannut toivoa sitä, ei vielä.

Tänään heräilin aamusta, lopulta nousin yhdentoista jälkeen ja lähdin alle tunti heräämisen jälkeen kohti kotia. Toisessa junassa näytti siltä kuin se olisi pitänyt desinfioida ja pelkästään istumalla saisi kupan ja kuusi muuta, mutta oikeastaan se oli karulla tavalla kaunis kuten se paikka, missä istuin juomassa aamukahviani ja lukemassa.

Kaikessa on oma kauneutensa. Yritän olla taas positiivinen.

Hymyjä:

Eilen paljon syitä, mutta suurinpana öinen ylläri ilotulitus

Tänään värikkäät m&m'sit ja kohta valmistuva todella hyvä ruoka,

ystävän keittämä kahvi, jonka nappasin matkalle mukaan.