Koulussa jaksoin vielä välittää meikeistäni ja tapella vastaan
bussissa kävin istumaan viimeiseen riviin, nostin jalat ylös ja annoin kaiken tulla ääneti pyyhkimättä pois välittämättä edes niistä lapsilaumoista, jotka erään ala-asteen kohdalla nousivat kyytiin.
Jäin pysäkin liian aikaisin ja juoksin tennareissa metsässä koululaukku olalla
mielessä huutaen miljoona ääntä samaan aikaan eikä oma huutokaan niitä riittänyt hiljentämään, jäisellä polulla kompurointi vielä vähemmän.
Nilkan mentyä rikki kävelin kotiin ja pesin kasvot mustista tahroista
kävin sohvalle viltin alle ja kasvatin siihen juuret, laitoin television päälle, etten poikkeaisi normista ja esitin katsovani, vaikka olin jossain muualla.
Tänään pitäisi käydä aikaisin nukkumaan
huomenna herätä taas 5:30, kävellä bussiin, mennä kouluun ja selvitä. Harkitsen tekeväni jotain, mitä vain, ettei tarvisi mennä. Ripsiväriä en huomenna laita.
Epätietoisuus on kai pahinta.
tsemppiä. kuulostaa ehkä nyt tällä hetkellä tyhmältä kun näin sanon, mutta kyllä sun olo vielä helpottaa. ainakin toivon kovasti niin, vaikutat mukavalta tytöltä. :)
VastaaPoistaKiitos, kyllähän se helpottaa c: oletpas mukava.
Poista