Tuohon kuvaan kai tiivistyy olotilani tällä hetkellä.
Ei sille ole mitään selitystä. Se ei johdu siitä, että ahdistuisin jostain tilanteesta, ylianalysoisin tai yliajattelisin jotain. Ei ole liian stressaavia tilanteita, ei vaikeita ihmissuhteita, ei mitään, mikä veisi voimani ja ja silti - se olo. Se hiipii sisääni, se valtaa mieleni ja saatan tuijottaa pientä virhettä tapetissa ikuisuuden ajattelematta mitään, tuntien vain sen oloni, sen pahoinvointini ja itketykseni. Mitä mietit eikä meinata uskota, kun vastaan etten mitään. Ainahan minä ajattelen kaikkea, ainahan minä ajattelen liikaa.
Tässä päivässä oli kaikki hyvän päivän ainekset: Lyhyt koulupäivä, nopeat tupakat koulukavereiden kanssa, hyvä seura eikä mitään vaativaa tekemistä. Silti se tuli, se valloitti ja se jäi. Hävetti niin kauheasti olla siinä kunnossa kenenkään seurassa, sentään halauksen kehtasin pyytää. Se vain on jotain, mitä en tahtoisi muille näyttää, sen valtaamana olen niin heikko. Pelkästä katseesta voi huomata surun, vaikka koitan peittää.
En edes osaa selittää tätä. Se vain on. Se kutsuu leikkimään terillä, hautautumaan peittomereen ja antautumaan sille kaikelle pahalle. Haluaisin puhua jonkun kanssa, mutten edes kehtaa enää hukuttaa ketään murheisiini eikä edes ole mitään puhuttavaa. Ei ole selitystä, vaikka se on juuri se, mitä kaipaan.
Enkä minä tiedä onko minusta enää pistämään vastaan. Yritän vain muistaa, että se on vain kausi, se menee ohi. Silti se rasia tyynyn alla helisee edelleen metallisesti ja jos minä vain vähäisen.
Ottakaa se pois tai minä alan taas ---
sinänsä lohduttavaa, etten ole ainoa kenellä on ollut valtava ahdistuspäivä (ja tottakai kun ahdistaa, päälle pamahtaa kaikki läskiahdistukset ja muut mukavat toverit) ilman sen ihmeellisempää syytä. koulussa oli vielä ihan kivaa, mutta sen jälkeen teki mieli vain käpertyä pieneen kasaan ja haihtua olemattomiin. inhoan tätä kuristavaa, synkkää painetta rintakehässä ja etenkin sitä, ettei tälle ole kunnollista selitystä.
VastaaPoistase rasia ei tuo muuta kuin lisää pahaa oloa pidemmän päälle. pysytään vahvoina. ♥
Se vain on niin kauhea olo ja kyllähän sen paremmin sietäisi, jos voisi syyttää jotain tiettyä asiaa siitä. Jos olisi syy, niin sitä voisi kai lähteä jopa käsittelemään jotenkin.
PoistaToivottavasti olosi paranee ♥
En tiedä onko sulla samalla tavalla tai lähelläkään, mutta mulla nuo hetket kun mikään ei ole huonosti ja silti olo on mitä on, tuntuu mulla vain suurena tyhjyytenä. Tai, että millään ei ole mitään väliä ja sitä ahdistusta ei voisi mitenkään poistaa, koska se ei ole edes ahdistusta, se vain on olo. Ei mitään. Niinä päivinä ei auta vaikka lukisi lempi kirjaa tai katsoisi hauskaa elokuvaa. Tai viettäisi aika ystävien kanssa. Mulla ainut keino on päästä siitä yli on ruoka. Ahmiminen. Täysi olo. Siihen ei ole muuta keinoa. Tai ainakaan en ole vielä keksinyt, vaikka kaikkea olen kokeillut.
VastaaPoistaOnneksi tosin niitä päiviä on hyvin harvassa. Nykyään..
Yritä kestää!
Vähän saman tapaiselta kuulostaa. Tai siis, sitä oloa ei vain saa pois millään ja sitten vain iskee sellainen... Noh, tavallaan tyhjyys, kun vain tuijottaa johonkin kaukaisuuteen, koska mikään ei kiinnosta, mikään ei auta. Tosin ruuan suhteen vaihtelee: Välillä vain ahmin itseni täyteen (ja oksennan sen ahdistuksen ulos) ja toisinaan taas en millään saisi edes ruokaa alas vaan pienetkin määrät meinaavat nostaa itkun pintaan ja täysi olo ahdistaa niin, ettei voi olla aloillaan.
PoistaYritän kestää!