le temps de l'amour

Yritin kirjoittaa kunnollista, mutta eihän siitä mitään tullut. Huomenna sitten. Halusin kuitenkin kertoa:

Kuljin tänään bussilla, näin onkijoita ja hyppäsin seuraavalla pysäkillä ulos ottamaan valokuvia. Nousin satunnaisen raitiovaunun kyytiin, unohdin itseni ja löysin taas jäämästä jollain pysäkillä pois. Eksyin tuntemattomaan ja epäeksyin itseni takaisin määränpäähäni hetken harhailun jälkeen. Istuin auringossa polttamassa tupakkaa ja istuin puistossa Kaislan kanssa juomassa mietoja nauramassa pyyhkimässä pois sitä tasan puolen vuoden näkemättömyyttä. Löimme jopa highfivet, kun sain sanottua syöväni nykyään, Kaisla oli ylpeä minusta. Kerroin pienestä päiväseikkailustani Virtalle ja hän sanoi minun elävän boheemia taiteilijaelämää ja hymyilin. Hymyilin paljon.

(Otan jatkuvasti puhelimellani kuvia hyvistä hetkistä, koska unohdan puolet päivistäni ja haluan muistaa ne pienetkin hyvät asiat, vaikka muisti tahtoisikin pettää.)