20130521

standing by the wall


Se ei ole helppoa. Tämä ei ole helppoa. Mikään ei ole helppoa. Aamulla jokaista lihasta särkee ja paleltaa enkä voi olla harkitsematta sänkyyn jäämistä. Eilen urheilut menivät taas liian pitkälle ja sain muistutuksen siitä, miten kaikki ei kai olekaan vain tahdosta kiinni. Tänään käytin ensimmäistä kertaa uusia kesäkenkiäni, peitin puolet kasvoistani suunnattoman suurilla aurinkolaseilla ja kirjoitin kaksi psykologian esseetä minimaalisella käsialallani yrittämättä edes kasvattaa sitä sopivan kokoiseksi.

Haaveilen siitä, millainen olisi täydellinen kesä. Ostaisin uuden repun, sellaisen nätin, johon kuitenkin mahtuisi kaikki tarvittava. Pakkaisin sinne kaiken tarpeellisimman vaatteista hammasharjaan, kesävihkon piirroksille ja muistoille ja kertakäyttökameran. Ottaisin kuvia taivaasta, auringonnousuista ja laskuista sekä ihmisistä. Laittaisin jokaisen uuden muiston ylös, etten vain unohtaisi yhtäkään. Rahaa olisi sen verran, että se riittäisi tupakkaan, satunnaisiin kaljotteluihin ja omenoihin. Kulkisin jalan, junilla, busseilla, liftaamalla ja näkisin vanhoja tuttuja, tapaisin uusia. Vaihtaisin paikkaa aina, kun jalkoja alkaisi pistellä sillä tavalla kuin niitä pistelee aina toisinaan, merkkinä tarpeesta liikkua jonnekin. Ruskettuisin auringossa enkä välittäisi sateesta. Tai sitten eläisin kuten sen yhden kirjan poika, Roskisprinssi. Se olisi hienoa. Aina saa haaveilla.

Olen väsynyt. Koeviikko ja maanantaihin asti aikaa opiskella ruotsia. Juon taas liikaa kahvia, vaikka sen piristävä vaikutus on kadonnut teille tietämättömille. Tänään ei kai kannattaisi juosta, mutta en ole varma maltanko kävelläkään. Yleensä kävely vaihtuu aina lopulta edes pieneksi juoksuksi. Olen liian kärsimätön, kävely on liian hidasta. Harkitsen kaivavani puhelimestani sen mukavan miehen numeron ja laittavani viestiä, kuinka kaipaisin seuraa, mutta en oikeastaan edes kaipaa. Seuraan hakeutuminen on jotain, mihin olen vain tottunut.

Voisin kävellä jonnekin tekemään voikukista seppeleen ja ostaa lisää tupakkaa, vaikka polttamistakin piti vähentää.

6 kommenttia:

  1. Uh, tuo reppu ja kaikki kuulostaa aika unelmalta. Jaksamista koeviikkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuulostaa! Harmi, kun unelmaksi taitaa jäädäkin. Kiitos c:

      Poista
  2. voiku kirjotit taas niin kauniisti, tuli hyvä mieli tosta haaveilu osasta. Kyllä kaikki järjestyy koulusta omaan elämään asti! <3

    VastaaPoista

leikitään nätisti