seurana haikeuden

Syöty kaula ja kynnenjäljillä ruville asti maalattu selkä, miten minä päädyinkään taas tähän pisteeseen. Istuin aamupäivästä pysäkillä hiukset likaisina lukien, tupakoiden ja odotellen bussia samalla, kun ahkerat ihmiset juoksivat lenkkejään. Olo oli hutera ja jokaista lihasta särki eikä edellisen päivän meikeissä edusteta. Tupakat olin ostanut taas viimeisillä rahoilla, kaulahuivin ja sytyttimen kadotin jonnekin. Onnekseni sain tulitikut.

Eilen istuttiin auringossa kalliolla ja juotiin enkä kai taaskaan tajunnut rajojani saatika muistanut syödä tarpeeksi ja sitten päädyttiin jälleen siihen pisteeseen, jossa teen vääriä ratkaisuja. Lopulta siirryimme yhden ystävän luokse, kaveri kaatui matkalla ja asunnolla putsasin hänen haavansa, paikkasin hänen kulmansa. Muut nauroivat, kuinka minusta tulisi loistava hoitsu. Seuraan liittyi mukava mies ja kaksi vanhaa koulukaveria, polteltiin vesipiippua ja syötiin pitsaa. Muiden katsoessa elokuvaa nukahdin mukavan miehen viereen vierassängylle ja hetken tuntui jopa turvalliselta. Myöhemmin mies oli lähtenyt ja toinen kaveri tullut viereeni nukkumaan. Mies kuitenkin peitteli minut ennen lähtöään.

Jos rehellisiä ollaan, en olisi halunnut kokea eilistä. Olisin halunnut liikuntatunnin juoksutestin (tonniviissataa aikaan 8.04 arvosana 8- masennuin) jälkeen lähteä vain kotiin, käpertyä sänkyn erakoitumaan ja nukkumaan, mutten kehdannut perua. Olimmehan sopineet tuon reissun jo huomattavasti aiemmin, peruminen olisi ollut tökeröä. Olihan se ihan mukavaa ja kalliolta näkymä oli upea, mutta en silti ole riemuissani tai iloinen.

Nyt vain yritän hengitellä ja unohtaa, kuinka tyhmä olinkaan taas ja kuinka voisin olla juomatta taas hyvin pitkään. Juon liikaa mustaa kahvia enkä suostu muistamaan muita viikonlopun menoja.