20130614

Se on niin karua huomata päivien päätteeksi olevansa yksin. Hetken luuli, että ehkä kaikki olisi hiljalleen korjaantunut, mutta odotuksen vaihtuessa huokaukseen sulkeutuu sydän ja silmät räpsäyttelevät pois kyyneleitä. Tuntuu kuin hukkuisin siihen välinpitämättömyyden tunteeseen ja eksyisin omaan mieleeni taas, alkaisin taas upota ja sairaat ajatukset kietoutuvat nilkkoihin alkaen hiljalleen taas hivuttautua -- eihän sillä ole kenellekään väliä ne kaikki näkee sun läpi ketään ei kiinnosta.

En tiedä, en taas vain osaa hengittää enkä olla enkä merkitä. En jaksa taistella enkä välittää.
raapustanut klo
olipa kerran , ,

2 kommenttia:

  1. kaniini15.6.2013 klo 12.07

    tule meille ja juodaan kupit kahvia tai teetä. ollaan vaikka hiljaa (koska olen hiljainen ja kuuntelen mieluummin) tai puhutaan säästä jos ei muuta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pinni15.6.2013 klo 12.17

      sopii! hiljaisuus kuulostaa hyvältä ja säästä puhuminen.

      Poista

leikitään nätisti