i want to

Taivas alkaa kirkastua bussin kiitäessä Helsingistä kohti kotia, näin jopa auringonnousun. Musiikki soi kuulokkeissa ja silmäluomet tuntuvat sietämättömän painavilta. Kotiin päästessä romahdan sänkyyni meikit edelleen kasvoilla loputtoman väsyneenä.

Yö oli tanssilattian välkkyvien valojen juhlaa, kipeytyviä jalkoja, hymyä, halauksia ja suukkoja. Inhottuani kaikkia sosiaalisia tilanteita parin viikon ajan lähdin hetken mielijohteesta tanssimaan sydänsuruisen ystävän kanssa ja tunsin hetken ylettäväni jonkinlaiseen onnellisuuteen. Tarkoitukseni oli juoda vain vähän kunnes kaveri keksi iskeä tuopin pöytään ja myöhemmin toisen käteen.

Tänään muistin taas, minkä takia suunnittelin lopettavani alkoholin käytön tai ainakin itseni humalaan juomisen. Oloni on sietämätön, ei fyysisesti vaan henkisesti. En jaksa olla, en halua olla enkä osaa taas kuin vain hetkittäin. Vihaan tätä.