Väsyneet silmät, väsynyt mieli, mutta ainakin hymy pysyy edelleen huulilla. Ehkä vain kevyenä ja huomaamattomana, mutta ei se silti mene pois. Tämä on taas pitkältä tuntuneen ajan jälkeen outo tunne, voin lähes hyvin. Ei sillä, joihinkin verrattuna minulla menee aina hyvin eikä ole yhtikäs mitään valittamista.
Hymyni ei ole tällä hetkellä valhe, vaikka se peittääkin edelleen kaiken taakseensa. Mieleni on sotkuinen huone, jota siivoan erittelemällä asioita mustakantisen muistikirjani sisuksiin piiloon kaikilta muilta. Romahdus ei kuitenkaan tunnu enää mahdollisuudelta, vaikka hetki sitten olin varma aivojen ylikuumenemisesta ja suuresta räjähdyksestä, jonka seurauksena palasiani lentelisi ympäriinsä tahrien kaiken. Ehkä välillä tekee hyvää pitää kaikista tärkeimmät asiat vain itsellään, vaikka ne sanookin jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, jaettu suru on puolitettu suru.
Voisin kirjoittaa paljon murheista, asioista jotka harmittaa itkettää surettaa, mutta olen päättänyt kipata ne nyt suljettuun huoneeseen hetkeksi jäähylle. Ovat olleet taas liian pitkään valloillaan mielessäni, aion taas hetken hymyillä liikaa nätissä mekossa.
Maito on hyvää ja suklaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
leikitään nätisti