you changed the way you kiss me

Toki. Tiedän, että oikea vastaus olisi hymyillä, hyppiä riemusta ja hehkuttaa onnea joo joo joo todellakin. Ehken vain toimi kuten muut, ehkä mielessäni on jotain pahasti pielessä. Tietenkin olen ihan iloinen, vaikkakin hieman yllättynyt ja ehkä jopa ahdistunut, kun en olekaan kontrollissa ja jouduin luopumaan minulle ah niin rakkaista ohjaksista. Kun kaikki ei mennytkään, kuten suunnittelin.

Menin taas hieman solmuun, vaikka hetki sitten kaikki tuntui selkeytyneen ihan täydellisesti eikä enää ollut pientäkään murhetta synkistämässä taivasta - jäljellä oli vain se stressi kirjoituksista. Nyt ne lähestyvät ja minä eksyn lukiessa rivien väliin mietteisiini. Ehkä pitäisi taas alkaa kirjoittaa asioita ylös tai ehkä pitäisi vain toimia.

Kaiken päälle vielä aivoni tykkävät mössätä yhteen toden ja unen, sumentaa erot niiden välillä. Lopulta huomaan pohtivani tapahtuiko tuo oikeasti vai näinkö vain unta. Ensin olen varma muiston todellisuudesta, mutta mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä epävarmemmaksi muutun.