Makaan sängyssä peiton alla kyynelten valuessa ja kuuntelen, kun äiti avoimesti puhuu jollekin perhetutulle siitä, kuinka huono olenkaan. Mikä pettymys. Mieli tekee viiltää liian syvälle, lopettaa syöminen, lähteä kävelemään, hypätä sillalta alas. Mitä vain, mikä poistaisi tämän tuoman pahan olon. En minä pysty tähän, koko elämäni käyttänyt siihen, kun olen yrittänyt olla tuottamatta pettymystä ja silti ei riitä. Haluan vain kadota.
Enkä kuitenkaan tee muuta kuin makaa tässä ja päätä, että huomenna syön vielä vähemmän, vaikka tämä alkaa jo lipsua kontrollista.
sä olet aivan väärillä jäljillä jos olet yrittänyt koko elämäs elää muille, kun se elämä eletään aina itselle. Vaihda suuntaa ja jätä se mikä ei toimi ja tuo onnellisuutta.
VastaaPoistaTiedän, olen tiennyt jo pitkään. Mutta old habits die hard, kasvanut siihen, että pelkään liikaa tuottavani pettymyksen, joten pyrin lähinnä miellyttämään muita. Olen aina pyrkinyt.
Poistakuulostaa tutulta.. :<
Poistaikävää :c
Poista