Se päivä oli huono. Aivan mielettömän huono. Lähes jokainen asia, joka olisi voinut mennä pieleen meni pieleen. Itketti, turhautti, ahdisti. Lopulta kyllästyin, jäin bussiin, vaikka olisi pitänyt nousta ja suuntasin sille tutulle ärrälle, jolta on ostettu niin monet tupakat ja kahvit. Tuttu myyjä tervehti iloisesti, jutteli mukavia ja ehdotti jopa, että voisi tarjota kahvin. Emme puhuneet mistään erityisestä tai maailmaa mullistavasta, mutta silti seisoin siinä tovin ja toisen ihan vain juttelemassa enkä lähtiessä voinut olla hymyilemättä. Kahvi jäi tosin ottamatta ja myöhästyin bussista, mutta ei se haitannut.
Tuntuu ihan paskalta, miten unohdun sekuntissa jopa selaisten mielestä, joiden luulin olevan ystäviäni. Vihaan sitä, miten ketään ei vain kiinnosta ja kukaan ei välitä. Se on niin säälittävää, miten paljon huomaan sen taas merkitsevän ja vihaan itseäni siitä, miten annan sen vaikuttaa. Haluan vain jo lähteä täältä. Onneksi elämässä on kuitenkin niitäkin asioita, jotka saavat hymyilemään jopa harmaimpinakin päivinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
leikitään nätisti