lost!

Sisko ei taaskaan syö ja alan tiedostaa sen jatkuvasti paremmin. Näen, miten se välttelee tiettyjä ruokia ja juomia, miten se valehtelee syömisistään ja jättää ruokia syömättä jollain verukkeella. Niinku ei riittäisi se, miten se käy jatkuvasti salilla tekemässä rankkaa treeniä. Sen silmänaluset tummuu koko ajan vain enemmän ja öisin kuuntelen, miten se kierii sängyssä valveilla tai nukkuen tosi kevyesti, sillä sen syömättömyys valvottaa sitä. Lisäksi se vahtii mun syömisiä, kiinnittää niihin huomiota ja on huomauttamassa, jos en syö päivän aikana mitään.

Yritän valvoa sen ruokailua, muistuttaa sille syömisestä ja vihjailla Äidille sen kunnosta, mutta mikään ei auta. Äiti ei usko tai ei tahdo uskoa, ei tahdo nähdä, Sisko suuttuu, raivostuu ja huutaa kuten itsekin tekisin, jos se puuttuisi mun syömisiini. Oon ihan hukassa, koska en tiedä miten sitä auttaisin ja mitä paremmin sen ongelmat tiedostan, sitä enemmän alan kiinnittää huomiota omaan ruokailuuni.

Tilanne ahdistaa ja viime viikon arkipäivät tuli elettyä lähinnä mandariineilla, sillä en ahdistukseltani kyennyt syömään kunnolla.