hetken helpotus takaa kai suuren pudotuksen. hetken minä huusin, hymyilin, nauroin enkä vain haukkonut henkeä vaan tunsin olevani elossa. tunsin ja nautin. nyt istun pimeässä keittiössä syöden nuudeleita ja haluten itkeä saamatta vieläkään mitään ulos. miten minä vihaankaan tätä kaikkea ja itseäni.
voisiko joku ravistella päästäni mutterit paikoilleen, herättää minut henkiin. antaisin mitä vain pelastajasta, vaikka kaikkien pitääkin täällä pelastaa itse itsensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
leikitään nätisti