Teen asioita, jotka eivät kannata ja jotka eivät ole järkeviä, sillä minua hajottaa tämä kaikki ja haluan vain elää ja tuntea jotain. Perjantaina meni muisti en edes tiedä kuinka pitkältä pätkältä, tiedän vain sen, mitä muistan hatarasti unen kaltaisesti saamatta kiinni ja mitä sain toiselta kuulla. Eikä se haittaakaan, tuskin siinä on mitään muistettavaa ja ainakin oli hauskaa. Ainakin hetken oli jotain. Aamulla heräsin oikealta puolelta väärää sänkyä enkä osannut kuin nauraa, bussissa mietin kuinka surullista ja säälittävää tämä kaikki onkaan enkä silti osannut edes yhtä kyyneltä tipauttaa.
Selvittyäni pahoinvoinnista, huimauksesta, alavatsakivuista ja väsymyksestä onnistuneesti oksentamatta kaikki tuntui jo hetken paremmalta kunnes äiti sanoi tulevaisuudensuunnitelmiani täysin höpönpöpöksi ja naurettaviksi ja aloitti taas sen saman, minkä olen kuullut monta kertaa aiemminkin. Purin huulta ja lähetin ei-järkevän viestin välittämättä tippaakaan. En jaksa enää välittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
leikitään nätisti