Opiskelupaikka ja asunto, miten voikaan elämä muuttua viikon sisään niin paljon. Juoksen asioilla, selvittelen juttuja ja teen listoja siitä, mitä kaikkea pitääkään vielä tehdä. Huolimatta stressistä ja kiireestä hengittäminen tuntuu helpommalta ja hymy on herkemmässä (päässä kuiskii hiljaa ääni jonkin on mentävä pieleen ja vastaan sille ehkä koiranpaskaan astuminen riitti huonoksi jutuksi tällä kertaa, jooko, anna kaiken sujua).
En tahdo uskoa ja hiljalleen totun ajatukseen. Saan oman sängyn, kirjahyllyt ja kasvit, saan käydä koulussa, oppia, tehdä muistiinpanoja ja haalarit. Vuoden jumittanut aloillaan ahdistuen enemmän ja enemmän ja äkkiä kaikki etenee suurilla harppauksilla eteenpäin.
Elämä maistuu taas hyvältä ja ostan huomenna kuplivaa, kerrankin on syytä juhlia. Tuntuu kuin olisin vihdoin vapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
leikitään nätisti