"sä oot niin ihana, kun jaksat innostua kaikesta!"

maanantai 4. huhtikuuta

Tunnistin taas itseni.

Kaikki ne itketyt päivät, surulliset illat, apeat katseet, kadotin itseni jossain välissä matkaa. En tunnistanut itseäni, kaikkea sitä surua ja pessimistisyyttä, se ei ollut minua. Enhän minä ole sellainen, oikea minä.

Heräsin aamulla neljä kolmekymmentä ja päätin, että tästä tulee hyvä päivä. Söin hyvän aamupalan, kuuntelin musiikkia, laitoin itseni valmiiksi ja lähdin aamuvuoroon. Puin heti aamusta hymyn huulilleni eikä se tahtonut lähteä pois edes nukkumaan mennessä.

Oikea minä löytää kaikesta jotain hyvää, hymy ylettää silmiin asti ja hölötän toisinaan niin ettei taukoa meinaa näkyä. Harjoittelupaikan käytäviä kulkiessa tahtoo tanssahdella, tervehtii iloisesti vastaantulijoita ja uskaltaa luottaa omiin taitoihinsa.

Päivä oli pitkä ja rankka ja silti niin mahtava, että mikään ei voinut pyyhkiä sitä olotilaa pois. Elämä täyttyi taas mahdollisuuksista, ei umpikujista.