I've lost myself again

Varoitus:

sisältää joillekin turhan tarkkaa kuvailua

en suosittele, jos et kestä

2. maaliskuuta, kello 16:48

Jäätelö jääkaappiin pehmentymään tra la laa vähän vehnätortillaa maustevoilla tra la laa televisioon pyörimään kiva ohjelma tra la laa iso kuppi vettä tra la laa jäätelöä helpottamaan urakkaa tra la laa patonkia päälle tra la laa vielä vähän jäätelöä tra la la. Ja niin "pienen" satsin jälkeen vatsa pallottaa, tankkaan sisääni vielä lisää vettä ja kumarran taas posliinisaatanaa. Sormilla tarvitsee vain vähän avittaa kun jo yökin ruskeaa limaa, johon sekoittuu vähän kyyneleitä.

Sen jälkeinen olo on jumalainen. Sen jälkeinen extra menthol tupakka on jumalainen. Kurkkuun koskee vain vähän, koska tällä kertaa ei tarvittu hammasharjaa, joka tekee todella pahaa jälkeä, sattuu aivan saatanasti. En ehkä saanut kaikkea ulos, mutten jaksa välittää, ahdistussikiö on poissa ja kaikki on ainakin hetken aikaa hyvin.

Silmät punoittavat hieman, pesen vessan ja kurlailen vettä. Hampaat uskaltaa pestä vasta myöhemmin, en halua tuhota kiilteitä täysin.

Haluaisin puhua Virtan kanssa. En tästä vaan ihan muusta. Hän osaisi puhua minulle järkeä päähän.

Minä tosiaan olen sairas.

Antakaa anteeksi.

Nyt

Yksi ruisleipä ja paljon mustaa kahvia

Aion syödä tänään vähän

Katson Siskon kanssa elokuvaa, jonka olisin halunnut nähdä Kuuran kanssa. Emme kuitenkaan olleet väleissä, kun se tuli, joten tässä sitä ollaan.

En oikeastaan tunne tällä hetkellä mitään. Ei ole ahdistussikiötä eikä itketä. Voin vain olla tuntematta oikein mitään, juuri tätä hetkeä kaipaan menneessä elämässä. Hetken kaikki on täysin selkeää ja helppoa, niin kovin yksinkertaista.

Tiedän, ettei tämä kestä ikuisesti, mutta nyt on hyvä olla.