let me get what I want

Tällä hetkellä en edes jaksaisi ajatella laihtumista laihduttamista pienentymistä kutistumista ulkonäköä enkä löllytellä enää läskejäni haluaisin vaan olla mukavien ihmisten seurassa ja hymyillä autuaan onnellisena ilman mitään ongelmia tai hymyn takana pyöriteltäviä pieniä murheita. Haluan halata ihmisiä ja kertoa, kuinka he ovat niin kivsuja ja rakkaita, juoda humalan ja nauraa sitä ja pelkkää elämän onnellisuutta. Haluan aamukahveja ja aamutupakoita parvekkeella hyvässä seurassa eikä edes tarvisi puhua ehkä vain sanoa, että paistaapa aurinko tänään taas lämmittävästi ja olisi hyvä olo.

En enää halua paastopäiviä enkä kropan pettämistä, vaikka onkin ikävä sitä vallitsevaa kylmyyttä ja tunnetta kuin leijuisin ilmassa eikä mikään ole todellista. Olen päättänyt, että tässä kuussa syön joka päivä 800-1200 kaloria ja säännöllisesti kotona, vaikka se ei ehkä olekaan ihan tarpeeksi niin se on jo jotain eikä tule syötyä supervähää ja sen jälkeen ahmittua superliikaa. Pitäisi myös opetella syömään julkisella paikalla pelkäämättä, että joku katsoo tuomitsevasti, koska ei tule mitään, jos syö helsinkipäivinä vasta kotona.

Päätin eilen, että haluan elää tässä ja nyt enkä vasta sitten, kun ja tehdä haluamiani asioita vasta palkintona, jos ikinä saan vartalostani senttejä. Haluan pukea aamulla kivat vaatteet välittämättä siitä korostaako se pyöreäksi turvonnutta vatsaani, koska ei kenenkään kuuluisi välittää siitä onko vatsani pyöreä ja pehmeä vai kuopalla. Jos laihdun, niin se on kiva, mutta ei se saa määrätä päiviäni enkä saa jäädä kotiin vain sen takia, että tänään näytän liian läskiltä.

Löysin eilen UFFista ison harmaan miesten t-paidan ja tykkään siitä, miten se on niin pehmeä enkä välitä laisinkaan, vaikka se saa ylävartaloni näyttämään vähän isommalta, koska sillä ei ole väliä. Haluan syödä mansikan näköisiä vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja ja nauraa, koska sillä on väliä.

The Smiths on kiva ja hymyily heti aamusta on kiva. Laitoin Kuutille viestiä ja nyt vain odottelen.