Tunnen sen taas: En halua kuolla, en vain jaksa elää.
Kuuntelin aamun saarnaa
epäkelpo, ei tarpeeksi hyvä,
ottaisit opintolainan ja muuttaisit pois,
surkea, mitään et saa aikaiseksi,
ei sun kannata enää asua kotona,
huono kaikessa.
Itketti, mutten voinut itkeä,
kerrankin laitoin normaalia ripsiväriä
ajatellen, että tämän täytyy olla hyvä päivä,
tänään mikään ei voi sattua,
mikään ei voi rikkoa.
Haaveilen teristä ja verestä,
haaveilen hypystä ja pudotuksesta,
murskaantuvista luista,
tyrehdyttämättömästä verentulosta.
En edes voi kertoa kellekään,
kuulostaisin vain säälittävältä huomiohuoralta,
entistä paskemmalta.
Parempi sulkea sisään,
ei ketään kiinnosta kuitenkaan.
Ajattelin lopettaa syömisen taas,
ehkä jo valmiiksi heikko sydämeni pysähtyy
eikä tarvitse enää tehdä mitään.
Tänään en aio syödä mitään, kaloreita vain alkoholista.
En halua kuolla, en vain jaksa elää. tota lausetta ei kovin moni ymmärrä. Toi vaan toistuu useesti mun päässä. Sen perusteella moni luulee et haluan kuolla koska en halua elää... Mä haluaisin vain rauhaa, et sais olla just sillee ku jaksaa ja hyvältä tuntuu. ei sen enempää. Sun teksti on kaunista ja niin samanlaisia ajatuksia kun mulla. Sä vaikutat ihanalta :)
VastaaPoistaYmmärrän sen lauseen paremmin kuin hyvin. Ei sitä aina vain yksinkertaisesti jaksa elää, ei se silti tarkoita sitä, että haluaisi kuolla. Rauha olisi ihan paras, se että voisi olla aina oman jaksamisen mukaan eikä huonoina päivinä tarvitsisi oikeasti "olla elossa".
PoistaKiitos paljon ja itsekin vaikutat ihanalta c:
:)
Poista