anything could happen

Olen nyt rehellinen, sillä olen jo tovin halunnut kirjoittaa tästä, mutten ole saanut ulos: Olen saanut luettua ruotsia 6:sta kappaleesta kaksi ja ihan minimaalisesti kielioppia, lantiollani on neljä uutta punaista suuta nauramassa enkä tänään haluaisi olla tässä. Söin lounaalla vatsan täyteen ja pitkästä aikaa oli se tunne, että saisin kaiken ulos vain kumartumalla. Makasin myöhemmin ikuisuuden sängyllä kykenemättä nousemaan (sattui ja silmissä pimeni aina yrittäessä), sillä tein liikaa lihaskuntoa liian tiuhaan. Olen ihan kauhean väsynyt, sillä tavalla ettei se mene ohi, vaikka kuinka nukkuisin ja mietin taas välillä vahingossa, mitä oikein täällä teen enkä oikeastaan edes saa nukuttua, sillä Nukkumatti ei selvästikään pidä minusta ja saan vain painajaisia aiheuttavaa unihiekkaa, kun hän lopulta tulee käymään. Voin oikeastaan koko ajan vain pahemmin ja pahemmin, vaikka välillä yritänkin hymyillä ja esitän helposti kuin mikään ei olisi vialla.

Tiedostan kuitenkin, että tämä kaikki on vain omaa laiskuuttani ja surkeuttani ja pitäisi vain ryhdistäytyä. Tiedostan, että minulla olisi kaikki ainekset ja mahdollisuudet olla iloinen ja voida hyvin, mutta silti jokin vetää koko ajan alemmas ja alemmas enkä oikein osaa taistella vastaan. En kaipaa ketään pelastamaan itseäni vaan yritän edelleen keksiä keinon pelastautua itse (itseltäni).

Huomenna on kevään viimeinen koe, jonka jälkeen Pilvi tarjoaa kaljan ja lähdemme kai keilaamaan. En ole aivan varma miten selviän koko päivästä, nukun kai kokeen ajan ja sitten vain väkisin. Täytyy kuitenkin yrittää.

Ehkä tämä tästä? Kyllä minä ainakin yritän, sen lupaan ja vannon.

Lopetin muutamien blogien lukemisen, koska ne saavat minut haluamaan syömisen lopettamista. Anteeksi.