is it over yet

haluaisin kirjoittaa niin paljon ulos, mutta ehken tällä kertaa selitä kaikkea huomenna voi aina ulista lisää

ajatus ajatus ajatus

a j a t u s

ajatus pelko ajatus

pään puistelu poistamiseksi

kaikki palaavat

Hypähdän puhelimen viheltäessä, pettymys ja pelko vavisuttavat sen ollessa vain Sointu. Muistan sen pienen katseen sunnuntaina bussipysäkillä ja alan pelätä. Niinhän se meni Kuurankin kanssa, yksi pieni sana, lause, kosketus tai katse, joista tajusin myöhemmin. Ei mikään hyvä kestä, ei tämäkään voi kestää.  Enkä tee mitään, en liikauta sormeakaan. Ajatukset huuhtovat ylitseni, niin monen sävyistä. Rahoittelevaa, panikoivaa, välinpitämätöntä ja kyynelistä. Kyllä, ei, eipäs, juupas. Enkä paljasta kellekään sanaakaan, sillä se olisi heikkoa.

Pelkään kiintyä, pelkään välittää. Pelkään, että jostakusta tulee samalla tavalla tärkeä kuin Kuurasta ja sitten se joku lähtee kuten Kuura. Pelkään, etten osaa olla tarpeeksi ja pelkään yrittäväni ihan liikaa. Pelkään hukkaavani itseni ja pelkään kadottavani unelmani. Pelkään jääväni koukkuun, pelkään sitä miten nukun taas paremmin kääriessäni peiton toiselle puolelleni leikkimään toista ihmistä.

Ollessani yksin pelkään sitä tätä ja kaikkea muuta, ajattelen liikaa ja ylianalysoin jokaista pientä asiaa. Muistan minkä takia ajattelin vältteleväni ihmissuhteita ja miksi uskottelin, että se voisi olla vain kaveruutta seksillä. Muistan miksi halusin olla yksin ja miksi vieroitin itseni peitoihmisestä. Muistan taas ne haavat.

Ei se ole vain pelkoa ja vaikeutta, Kielletyn seurassa en pelkää. Yksin vain. Pelkään etten välttämättä osaa tätä enää.