Ahdistun nollasta sataan sekunneissa ja valvon myöhään yöhön saamatta ahdistukselta unta. Vietän melkein paljon aikaa hymyillen onnellisen hattarapilven päällä. En ole hetkeen tuntenut tarvetta vahingoittaa itseäni, vaikka ruokaleikkeihin olenkin ajoittain palannut - ihan vahingossa vaan olin vuorokauden syömättä. Olen suurimman osan ajasta täysin kunnossa ja silti herään lähes joka yö vähintään kerran yössä aivan paniikissa painajaisesta.
Haluaisin kamalasti tupakoida liikaa ja lopettaa syömisen, mutta sen sijaan pyrin syömään terveellisesti ja sopivan vähän, liikkumaan riittävästi ja lopettamaan tupakoimisen täysin. Kuitenkin teen liikunnat vaikka väkisin, koska mielessäni velloo edelleen se pahoinvoiva halu kutistua vähän paljon mahdollisimman paljon liikaa.
Välillä tuntuu kuin olisin aivan hukassa.
Heippa! Mulla olis sulle haaste mun blogissa, käyppä kurkkimassa :)
VastaaPoista