Päivät on venynyt viikon pituisiksi. Odottavan aika on pitkä, ne sanoo. Viisi päivää mennyt ja tuntuu kuin olisi kulunut jo kuukausi. Mutta ei ole. Yritän keksiä tekemistä jokaiselle päivälle, vaikka väkisin. 18 kilometriä kävelyä, neulontaa ja tv-sarjaputkia, kaksi päivää muuttoroudausta, shoppailua ja aurinkopalvontaa. Mitä vain ja silti on liikaa aikaa, liikaa ajatuksia. Yritän keskittyä järjestelemään tulevaa, keskittyä tulevaisuuteen, mutta kaikki etenee liian hitaasti eikä paljoa ole tehtävissä.
Kahden kesän vakishortsit ovat nyt päältä putoavan löysät. Viimeksi kolme neljä vuotta sitten mahtuneet shortsit istuvat täydellisesti päälle. Silti en hahmota sitä. Näen vain kaikkialla liikaa ja ylimääräistä. Lasken jokaisen suupalan ja ratkaisu kaikkeen löytyy kutistumisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
leikitään nätisti