Vietin eilisen Sointun kanssa. Söimme kauheasti herkkuja, juttelimme ja jumitimme. Nukahdin sohvalle yhdeksältä, kun yritimme katsoa elokuvaa, sen siitä saa, kun viettää koko edellisen yön juhlimassa. Tänään syötiin lisää ja laskettiin muutama tehtävä matikkaa ennen kuin hän heitti minut takaisin kotiin. Sellaista mukavaa, hidasta yhdessä olemista. Ahdisti vain hieman ruokapöydässä, kun Sointun isän vaimo kyttäsi syömisiäni ja koki tarpeelliseksi kommentoida. Ei voinut edes sanoa, että älä jooko ole vain hiljaa pliis.
Huomasin tänään, että Kuura oli reblogannut jonkun kuvan julkisesta tumblristani. Olisin halunnut heittää puhelimeni seinään sillä samalla sekuntilla. Jos hän vihaa minua niin kovasti, ettei halua edes vastata viesteihini enää ikinä kuten hän sanoi, miksi vierailla siellä? Miksi pitää seurata elämääni etäältä, kun ei halua tietää olemassaolostani yhtään mitään? En aina tahdo ymmärtää, etenkin kun haluaisin hiljalleen jo unohtaa.
Haluaisin vain käydä nukkumaan, vaikka nukuin viime yönä yli kymmenen tuntia. Tänään on kuitenkin äidin syntymäpäivä ja meille tulee sukulaisia ja minun pitäisi ainakin vielä meikata, ehkä myös siivota. Miksi eduskuntoiseksi laittautuminen on näin hankalaa?
Huomenna pitää ryhdistäytyä, laskea matikkaa ja lukea edes vähän kemiaa. Ajattelin elää ensi viikon pelkällä mehukeitolla ja pakkoruokailuilla. Se voisi toimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
leikitään nätisti