mitä sä luulit

179 kcal

(suunnitelmaa noudattamalla illalla kasassa 273 kcal

plus kahvi ja tee)

Kadotin kai tunteeni jonnekin matkan varrelle, unohdin lumihankeen tai auton takapenkille, bussin viimeiselle penkkiriville tai baarin tanssilattialle, narikkaan tai pesukoneeseen menneiden farkkujen takataskuun. Katkaisin eilen hetkellisesti välini Kaislaan, jonka laskin vielä joulukuun alussa läheisimpiin ystäviini. Sori, katotaan joskus myöhemmin.

Kaikki valuu pois luotani, kauemmas ja kauemmas enkä tee mitään. Seison vain rannalla katsoen poispäin lipuvaa laivaa, joka on tällä kertaa lastattu tärkeillä ihmisillä ja ihmissuhteilla. Kaisla lakkasi pitämästä yhteyttä ja aina, kun yritin nähdä, hänellä oli parempaa tekemistä kuin samantien alettuaan seurustella, minä olisin muuttunut näkymättömäksi. Hänen syyttäessään minua törkeäksi, päästin köysistä ja vene lähti lipumaan kauemmas ja kauemmas. Olen jo oppinut päästämään ihmisistä irti, niin monta kertaa olen luopunut Kuurasta. Lopulta sekin lakkasi tuntumasta.

Ehkä minulla on traumoja hylätyksi tulemisesta ja sen takia tönäisen muut pois, minkä jälkeen kompensoin heidän katoamistaan syömättömyydellä. Uskon, että se saa minut pienenemään ja pienempänä joku taas välittää, huolestuu, katsoo paniikin sekaisella kauhulla ja minä virnistän huulet kuivina miten niin mullahan on kaikki okei.

Mehukeittoa sitä sokeroimatonta, teetä ja mustaa kahvia. Minusta tuli näkymätön, joten katoamalla teen ehkä itseni taas näkyväksi. Ehkä minut huomaa taas joku, kunhan katoan.

Mietin toista blogiani. Milloin pitäisi ilmoittaa, että olen muuttanut tähän vai pitäisikö vain kadota?

//: Niitä kaloreita tulikin joku 370 + kahvi ja tee. Vedin yli 400 kcal päivän.