roikun sinussa

Perhoset lentelevät vatsassani ja jännitys kutittelee jalkapohjia, menee hetki ja ahdistus saa melkein oksentamaan ja kohta taas mieli täynnä kukkia, sateenkaaria ja lintusten laulua. En ollut kuullut Virtasta mitään yli kuukauteen kunnes hän eilen laittoi viestiä - ja näemme Helsingissä samalla, kun olen juhlimassa kokeiden päättymistä.

Kuukaudessa kaikki kaipuu ja ikävä, muistot ja haaveet hiipuivat hiljalleen pois, peittyivät palanneen Kuura -ikävän alle. Nyt en millään malta odottaa, että pääsen nauramaan hänen huonoille vitseilleen ja hymyilemään hänelle ihan vain koska hänen mielestään hymyni on edelleen maailman söpöin. Ehkä kaikki on hankalampaa nyt kun olemme vain ystäviä, mutta en anna sen haitata. Vain yksi ilta ja sitten hän on taas Kaukana. Ehkä hän kuitenkin suostuu tanssimaan kanssani hetken. Toivottavasti. En tiedä.

Istuin tänään matikan yo:ssa viisi tuntia syöden viinirypäleitä, rahkaa, pähkinöitä ja pastilleja. Ajatukset lentelivät sinne tänne miettien matikkaa ja ihmissuhteita, edessäni istuvien ihmisten ajatuksia ja sitä, kuinka jokainen siinä salissa ajatteli sillä hetkellä jotain. Sitten totesin tyynen rauhallisesti, ettei ole enää mitään, minkä osaisin, vaikka siinä istuisin vielä tunnin syöden rahkani loppua. En meinannut itkeä, en oksentaa, hyväksyin vain kohtaloni. M jäi nyt saamatta, ehkä on vielä toivoa C:stä. Ehkä.

Enää kemia ja sitten kaikkein jännittävin osa alkakoon, olen jo valinnut vaatteet ja tiedän miten laitan hiukseni ja kaikki tulee menemään upeasti - mutta entä jos en ole tarpeeks nätti entä jos juon liikaa entä jos nolaan itseni entä jos kaikki nauraa mulle entä jos se maailman kaunein nainen katsoo mua kuin likaista sukkaa entä jos Virta näkee minut vain koska lupasi kauan sitten entä jos -