Hölmö tyttö hymyilee taas ihan vain koska ärrän myyjä hymyilee, kun kävelen hakemaan kahvia ja tupakkaa. Hän polttaa tupakkaansa kaupan edustalla ja kysyy, että kai otan tänään kahvin ja virnistän vastaukseksi. Turhaan rahtasin edes paperit taskussa mukaan, kun he tietävät kuitenkin täysi-ikäisyydestäni. Pitäisi kai lukea kemiaa, mutta ihan kohta. Ehkä vasta bussissa ja kotona? Aurinko paistaa sydämeeni asti, mutta ei lämmitä kehoani tareeksi. Pitäisi kai syödä, mutten tahtoisi. Ehkä sitten illalla.
Arveton on arvoton? Kuvaan olen merkinnyt arpiani, tosin olen saattanut unohtaa joitain. Ei niitä kuitenkaan tule niin paljoa ajateltua, kun ei kukaan niitä näe enkä itse enää kiinnitä huomiota. Mitä arpeni edes kertovat minusta, mikä on niiden tarina? Vai onko niillä edes kertomusta, onko ne jotain, mille voin kääntää selkäni ja nauraa, jos joku kysyy.
Polvet oli pentuna aina ruvilla, koska olin kova menemään. Aina telomassa itseäni, hölmö kömpelys. Selkässäni on arpi, josta minulta on kysytty enkä osaa vastata. Temmeltäessä olen sen kai saanut. Nilkan arven unohdin merkitä, kerran menin tappamaan nilkkani nivelsiteet okei, useammin kuin kerran, mutta vain kerrasta on jäänyt arpia ja liimaside onnistui rikkomaan nilkkani niin, että edelleen voi huomata pieniä arpia. Sattui paljon, kun sidettä otettiin pois. Vitutti, kun nilkan takia olin liikuntakiellossa ja kuljin kepeillä enkä voinut osallistua joukkuevoimistelukisoihin.
Arveton on arvoton? Kuvaan olen merkinnyt arpiani, tosin olen saattanut unohtaa joitain. Ei niitä kuitenkaan tule niin paljoa ajateltua, kun ei kukaan niitä näe enkä itse enää kiinnitä huomiota. Mitä arpeni edes kertovat minusta, mikä on niiden tarina? Vai onko niillä edes kertomusta, onko ne jotain, mille voin kääntää selkäni ja nauraa, jos joku kysyy.
Polvet oli pentuna aina ruvilla, koska olin kova menemään. Aina telomassa itseäni, hölmö kömpelys. Selkässäni on arpi, josta minulta on kysytty enkä osaa vastata. Temmeltäessä olen sen kai saanut. Nilkan arven unohdin merkitä, kerran menin tappamaan nilkkani nivelsiteet okei, useammin kuin kerran, mutta vain kerrasta on jäänyt arpia ja liimaside onnistui rikkomaan nilkkani niin, että edelleen voi huomata pieniä arpia. Sattui paljon, kun sidettä otettiin pois. Vitutti, kun nilkan takia olin liikuntakiellossa ja kuljin kepeillä enkä voinut osallistua joukkuevoimistelukisoihin.
Myöhemmin olen saanut polveeni arven, koska onnistuin vetäisemään sen auki urheilun ja kaatumisen seurauksena - rullaluistelin lujaa, kaaduin ja kappas, polvi oli auki. Sitten menin rupeutuneen polven kanssa metsään juoksemaan, kompastuin ja kappas, housut ja lenkkari oli veressä. Sen jälkeen en ole juossut metsässä. Se tapahtui pakkoliikunta-aikana, alkuvaiheessa. En silloinkaan antanut kipeiden haavojen vaikuttaa liikuntaani.
Lisäksi tuo reisi, kun toilailin kännissä. Oliko yllätys.
Ensimmäiset itseaiheutetut tulivat ranteeseen, vasempaan käteen. Olin silloin seiskalla ja kasilla. Arvet ovat pieniä ja vähäisiä, mutta jos tarkasti katsoo, niin kyllä ne huomaa.
Sitten nilkka, pohje. Nilkan huomaa edelleen, niin iso se on, pohjetta ei niinkään. Lantio, reisi. Niistä ei varmaan tarvitse edes mainita, että edelleen huomaa etenkin suihkun jälkeen. Oikean käden arven raavin ahdistuneena, samoin lapaluun.
Lantion äärettömyysmerkki unohtui merkitä, mutta sekin on jo haalea. Haluaisin tosin kovasti uudistaa sen.
Yllättävän vähän arpia minussa kuitenkin on, mutta ehkä enemmän kuin muilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
leikitään nätisti