Palaset alkavat hiljalleen löytää paikkansa. Se vain tapahtui, yksi ja sitten toinen, kohta kaikki alkoi jo tuntua paremmalta ja hengittäminen helpommalta. Tietenkään vielä ei ole valmista, mutta edes vähän, edes jotain, sekin riittää. Onhan niitä vajoamisiakin päivittäin, edelleen, mutta kaikki on jo niin paljon paremmin.
Pelkään vain uskomattoman paljon, että joku tulee ja potkaisee kaikki ne palaset taas sikin sokin enkä saa niitä enää kasaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
leikitään nätisti