Tuntuu siltä kuin kaikilla olisi nykyään hirveästi odotuksia ja minuun kohdistuisi niin kova paine, että se alkaa hiljalleen painaa huonoa ryhtiäni entistä enemmän kasaan. En minä kai muillekaan voi riittää, kun en edes itselleni, mutta haluaisin silti olla tarpeeksi edes omalle turvalleni. Ehken osaa sanoa, mitä toivoisitte, mutten voi sille mitään. En tahdo itkeä enää yhtenäkään iltana tyhjä tekstikenttä edessäni yrittäen saada sanoja ylös, mutta ahdistuksen lamaannuttamana en uskalla päästää yhtäkään karkaamaan muiden silmille.
Eilen paistoi aurinko, tupakoin ja aamukahvittelin Pilvin seurassa ja laskin kemiaa ahkerasti Sointun kanssa. Koululla ei tehnyt pahaa vaan jaksoi olla sosiaalinen, vaikka kommunikointi tuntui aamulla jo pelkkänä ajatuksena turhan raskaalta. Olin edellisenä yönä nukkunut alle neljä tuntia jaksoin silti sittenkin hymyillä, vaikka kotiin päästyä en olisikaan halunnut nousta sängystä.
Tänään kävin taas koululla sanomassa hei Sointulle ja muille, sain hieman purra huulta ahdistuksesta. Myöhemmin kiertelin kaupoissa Sointun kanssa ja huomasin, miten ostan yhä löysempiä ja löysempiä yläosia peittämään ylimääräisyyksiäni, melkein naurattaa. Niinkuin ne mitään peittäisivät.
Bussista näin, miten lenkkitieni alkaa jo olla täysin lumeton. Huomenna voisi lähteä jo juoksemaan. Purkamaan paineita ettei selkärankani ihan kieroksi menisi.
On niin ihanaa kun lumet alkaa sulamaan, aurinko paistamaan ja kevät tuoksumaan, parasta lenkkisäätä.
VastaaPoistaJa älä ajattele ettet muka riitä, olet vain sellainen kun olet ja kelpaat mainiosti :)
voimia!
Niin on! Kevät on ihanaa aikaa, kun aurinko paistaa useammin, enemmän ja pidempään. Tulee heti paljon energisempi olo!
PoistaKiitos (--:
Tiedän sen tunteen, kun vaaditaan koko ajan liikaa ja paine ympärillä vain kasvaa kasvamistaan. En tiedä kuvittelenko, mutta ainakin siltä se tuntuu. Se on musertavaa ja siitä on vaikea päästä pois - varsinkin, jos peilistä katsovakaan ei hyväksy.
VastaaPoistaPitäisi ensin osata itse hyväksyä ja sitten olisi helpompi kohdata kaikki muut, vaikka he eivät hyväksyisikään. Painetta on hankala kestää, vaikka muut eivät sitä välttämättä tahallaan aiheuttaisikaan. Välillä pitäisi muistaa sulkea silmät, hengittää syvään ja sulkea se turha paine pois.
PoistaNiin juuri. Vaikeus tuleekin juuri niinä, kun pitäsi hyväksyä ensin itse. Ja hengittäminen... Se ei ole niin helppoa kuin sanotaan.
PoistaEi niin, mutta rauhallista hengittämistä pitää vain harjoitella ja ehkä joku päivä saa puhallettua kaiken ahdistuksen pois samalla kun puhaltaa keuhkot tyhjiksi.
PoistaHyväksyminen... Se vain vaatii töitä.