feet in the water

Onnellisuus on sitä, kun hymyilyttää, vaikkei ole edes mitään kunnollista syytä. On vain se seura ja niiden ihmisten hymyt ja jutut ja välillä ihan hiljaiset hetket, kun jokainen tekee jotain omaansa ja silti siihen ilmapiirin lämpöön voisi vain käpertyä. Se on sitä, kun kaljasta turvonnut vatsa ei saa painamaan kuunsirppejä ympäri kehoa ja sitä, kun ei paniikissa tarvitse joka aamu meikata vaan voi olla löysissä vaatteissa meikittömänä silmälasit päässä. Se on sitä, kun voi syödä pitsan ja katsoa Frendejä ja nauraa, sitä, kun mokaa jotenkin ja nauraa vain muiden mukana, kuinka sitä onnistui taas säheltämään. Se on sitä, kun muut pyytävät jäämään ja yhdessä pohditaan päteviä tekosyitä, joiden varjolla voisi viikonlopun sijasta jäädä viikoksi.

Pakopaikassa kaikki on aina hetken hyvin. Tuli siellä huonojakin hetkiä - sunnuntaina en saanut syötyä mitään ennen kuin vasta illalla kuudelta ja joka kerta vessassa tuijotti vaaleanpunainen mörkö kuiskaillen kutsuvia sanoja. En kuitenkaan noussut mörön päälle, koska viimeksi sen seurauksena kahvista jäi maito pois enkä sen jälkeen ole sitä montaa kertaa kyennyt juomaan maidon kanssa. Kyllä minua sielläkin pelotti öisin nukahtaa, mutta puristin silmät kiinni, upposin pehmeään sänkyyn peiton alle ja kuuntelin Kuutin ja hänen tyttöystävänsä tuhinaa ja annoin unen tulla.

Kirjoitin joka päivä syömiset ylös ja alkoholin takia kalorit menivät yli sallitun rajan perjantaina ja lauantaina, mutten silti lopulta päätynyt yhdeksikään päiväksi paastolle vaan hylkäsin lopulta ruoka-ahdistukset joidenkin sanojen tuella. Pakopaikassa on niin helppoa, kun kukaan ei välitä siitä syönkö paljon vai vähän, kukaan ei katso ruoka-annostani halveksivasti eikä kukaan tenttaa, vaikken söisikään tarpeaksi nopeasti. Siellä ei tarvitse panikoida eikä pidätellä itkua, siellä ei ole hätää.

Pelkään aina välillä kovin kauheasti, etten ole toivottu, että olen vain häiriöksi, mutta sitten pääsen perille ja kaikki on hyvin. Ne pienet asiat osoittavat, miten ihmiset välittävät, kuten se, miten Kuutti halusi välttämättä heittää minut maanantaina junaan töiden jälkeen ja miten he oikein kysyivät, että jos jäisinkin vielä. Ei sun vielä tarvitse lähteä.

Tänään tein toisen haluamani asian. Kotiin kävellessä kuuntelin musiikkia puhelimellani ja katselin taivaan tähtiä. Kotona isä kehui minua, vaikka hän ei ikinä kehu minua.

Huomenna kouluun. Näytän nörttipojalta, jos laitan silmälasit päähän.